Ihminen on luova otus. Katso ympärillesi. Kaikki ihmisen rakentama on syntynyt ajatuksesta. Niin tämä blogikirjoituskin. Ajatuksen voima on valtava, mutta se voi muuttaa maailmaa vasta toteutettuna. Ajatuksen tulee löytää kanava ulos päästäsi, ulos maailmaan.
Monipuolinen itseni toteuttaminen ja sisältäni versoavan luovuuden näkyväksi tekeminen ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita. Lapsena purin useimmat sähköllä toimivat leluni ja keräsin niistä osat talteen, visioiden minkälaisia härveleitä pienistä moottoreista ja kytkimistä voisi rakentaa. Unelmoin, että rakentaisin niistä pienen ilmatyynyaluksen. Valitettavasti vielä silloin fysiikan osaamiseni ei kuitenkaan yltänyt unelmani toteuttamisen tasolle. Piirsin, maalasin, soitin, imitoin, näyttelin. Rakensin majoja pahvilaatikoista. Tein asioita, koska ne olivat hauskoja. Leikin. Opin, koska nautin tekemisistäni. Ihmettelin, että miksi tuntemani töissä käyvät aikuiset tuntuivat tekevän näitä innostavia asioita melko vähän. Minusta se oli käsittämätöntä.
Nyt aikuisena ymmärrän “aikuisten maailmaa” hieman paremmin. Yksi tosiasia on, että rahaa tarvitaan elämiseen. Monien velvollisuuksien myötä aikaakaan “hauskoille” jutuille ei tunnu olevan siinä määrin kuin pienenä poikana leikkiessä. Aikuiset vaihtavat aikaansa useimmiten rahaksi. Kun lapsena vanhempani rahoittivat elämiseni ja olemiseni, niin sain keskittyä vapaasti itseni ilmaisemiseen ja leikkimiseen. Se oli upeaa.
Leikkiminen on biologinen tarve, siinä missä syöminen ja nukkuminenkin. Leikkimisen ja jatkuvan oppimisen kautta valmistaudumme tuntemattomaan tulevaisuuteen, lataamme sisäisiä akkujamme, keksimme uusia ratkaisuja ongelmiin ja pysymme optimistisina. Luonnon järjestelmien luontainen suunta on avautuminen. Jatkuva laajeneminen, kasvaminen ja kehittyminen ovat mielekkään elämän edellytyksiä, sillä luonnossa mikään ei pysy paikallaan. Luonnossa kaikki joko kasvaa tai kuolee. Laajenee tai ruostuu.
Monipuolinen itseni toteuttaminen tuntuu minusta nyt jopa tärkeämmältä kuin lapsena, sillä nykyään tiedostan kapasiteettini muuttaa maailmaa toteutetuilla ajatuksillani. Leikkimisestä sen itsensä takia, ilman selkeää tavoitetta, on tullut kuitenkin vaikeampaa. Oman rajallisuuden ymmärtäminen on johtanut siihen, että odotan asioihin investoidulle ajalle yleensä jonkinlaista vastinetta. Nykyään järkeilen itseni ulos yhä useammin hauskalta tuntuvien, mutta näennäisesti hyödyttömien asioiden tekemisestä. Sääli.
Leikki on minulle nykypäivänä esimerkiksi uusien asioiden opettelua ja uusien työkalujen testailua. Luen ja kuuntelen kirjoja päivittäin, opiskelen verkkokursseja, käyn kursseilla ja seminaareissa. Toissaviikolla olin kahden päivän seminaarissa, edellisen viikonlopun vietin intensiivikurssilla ja nyt loppuviikoksi lähden Norjaan kolmen päivän seminaariin. Opettelen, jotta voisin toteuttaa ja opettaa. Investoin kasvuuni.
Oppiminen on kuitenkin vain leikin toinen puoli. Oppiminen on sisäänhengitystä, potentiaalin kasvattamista. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin hengittää ulos, vapauttaa potentiaaliaan. Luoda, toteuttaa, ilmaista itseään. Liiallinen sisäänhengittäminen ilman uloshengittämistä aiheuttaa mentaalista hyperventilaatiota. Vapauttamaton potentiaali luo kasvaessaan sisäisen jännitteen, joka purkamattomana aiheuttaa ahdistusta ja levottomuutta.
Olen aina kehittänyt itseäni monipuolisesti. Niin monipuolisesti, että uloshengitykseni ei ole usein pysynyt sisäänhengitykseni tahdissa. Erikoistuneessa yhteiskunnassa merkityksellisen monipuolisen itseilmaisun kanavia on ollut yhä vaikeampi löytää. Eräs suurimmista syistä siihen, että lähdin mielekkäästä työpaikastani yrittäjäksi oli se, että pääsisin käyttämään osaamistani monipuolisemmin hyödyksi. Siten tulisin oppimaan enemmän. Palkkatöissä minusta tuntui, että vaikka olisin hallinnut silloiset työtehtäväni ohjelmistoasiantuntijana täydellisyyttä hipoen, olisin kuitenkin käyttänyt kapasiteetistani hyödyksi parhaimmillaankin vain murto-osaa.
Minusta tuli yrittäjä vuonna 2009, koska halusin ilmaista itseäni luomalla tähän maailmaan asioita sisältäni. Uuden yrityksen perustaminen oli minulle aluksi kuin taivas. Kun yritys oli pieni ja koostui vain meistä kolmesta perustajasta, pääsinkin ilmaisemaan itseäni monipuolisesti. Ensimmäisenä tehtävänäni oli toimia graafikkona ja suunnitella yrityksellemme logo ja käyntikortit. Käyntikorttien takapuolella oli paikka käsin kirjoitetulle juoksevalle sarjanumerolle. Kerroimme aina antaessamme käyntikortin, että sarjanumeroitu kortti tulisi olemaan vielä jonain päivänä erittäin arvokas ja sen voisi myydä eBay-nettihuutokaupassa kovaan hintaan. Tämä myös herätti ansaittua hilpeyttä käyntikorttien saajissa. Lifestyle-yrittäjyys oli hengessä mukana alusta lähtien. Tärkein toimistolle hankittu huonekalu oli jättikokoinen Fatboyn riippumatto. Firman ensimmäisiin pikkujouluihin perustimme iPhone-bändin. Pahvilaatikkoleikitkin olivat jälleen mukana kuvioissa.
Käyntikorttien tekemisen jälkeen pääsin neuvottelemaan yrityksellemme ensimmäisen sijoituskierroksen. Sitten suunnittelin verkkopalvelumme käyttöliittymää ja käyttökokemusta. Pian ensimmäisen sijoituskierroksemme jälkeen palkkasimme taitavan verkkosuunnittelijan/graafikon. Oma roolini alkoi jälleen hieman kaventua. Graafiset tehtävät ohjattiin oikealle graafikolle, ja hyvä niin. Hän teki parempaa jälkeä huomattavasti nopeammin kuin minä. Satunnainen taiteiluni ja yksi itseilmaisun kanavani yrityksessä kuitenkin kuihtui. Mitä suurempi yritys, niin sitä fokusoituneempia ihmisten roolit ja erikoistuneempia työtehtävät yleensä ovat. Tämä on järkevää, mutta sisäisen pikkupojan mielestä järkevä ei ole aina hauskaa.
Olen aina ihaillut renessanssimiehiä, moniosaajia ja visionäärejä, jotka ovat hyviä useissa asioissa ja muuttavat maailmaa luomalla visioitaan todeksi. Leonardo da Vinci, Michelangelo. Heidän perintönsä maailmalle on vahva vielä puolen vuosituhannen jälkenkin. Samasta syystä minusta tuli yrittäjä. Olin opiskellut ja tehnyt työkseni monta vuotta ohjelmointia, mutta oli käynyt selväksi, että en haluaisi olla pelkkä ohjelmistosuunnittelija. Luin useita kirjoja psykologiasta, mutta ammattina psykologi tai terapeutti ei kiinnostanut koskaan vähimmässäkään määrin. Olen aina ollut kiinnostuneempi siitä miten tehdä hyvästä parempi, kuin miten tehdä rikkinäisestä ehjän. Valmentaminen alkoi kiinnostaa. Opiskelin esiintymistä ja vaikuttamista, aloin puhua huvikseni myös seminaareissa. Halusin tehdä taidetta, mutta en kuitenkaan tulisi hankkimaan elantoani taiteilijana tai graafikkona. Siksi kai puhuin itseni yleensä onnistuneesti ulos taiteen tekemisestä. Muutamia logoja ja käyntikortteja suunnittelin huvikseni tutuille ja pääsinpä suunnittelemaan Campwiren-verkkopalvelun logonkin. Mikään näistä asioista, laatikoista, ei kuitenkaan yksistään riittäisi. Steve Jobsin kuuluisat sanat puhuttelivat minua syvästi: “Et voi yhdistää pisteitä katsomalla eteenpäin. Voit yhdistää pisteet vain katsomalla taaksepäin. Sinun täytyy vain luottaa, että pisteet tulevat yhdistymään jotenkin tulevaisuudessa“.
Sitten löysin upean kanavan monipuoliseen ja merkitykselliseen itseilmaisuun. Kanavan, joka mahdollistaisi massin, merkityksen, menestyksen ja maailman muotoilun. Verkkokurssit. Taivaat aukesivat jälleen. Kävi ilmi, että verkkokurssit ovat mukavia projekteja, joissa voin käyttää uniikkia taitoyhdistelmääni niin laajasti hyödyksi kuin vain haluan. Projektilla on alku ja loppu ja se sopii minulle. En muutenkaan pidä itseään toistavasta tasaisesta puurtamisesta vuodesta toiseen, vaan tykkään vaihtelusta. Tarkemmin sanottuna en voi sietää tasaista puurtamista kovin kauaa. Jokainen verkkokurssi on omanlaisensa kokonaisuus. Wikipedia kertoo projekteista seuraavaa: “Projekti poikkeaa monista muista toiminnan organisointitavoista erityisesti päämääräsuuntautuneisuutensa, väliaikaisuutensa ja ainutkertaisuutensa vuoksi. Projekteilla on tarkkaan määritelty alku, loppu ja aikataulu toteutusta varten. Projekteihin liittyy usein jotain monimutkaista, esimerkiksi vaikeasti ennakoitavia riskejä tai erityistä luovuutta ja erikoisosaamista vaativia tehtäviä.”. Upeaa. Luominen muuttuu tuottoisaksi kun sillä on kohde. Verkkokurssia tehdessäni en koe vaihtavani aikaani rahaksi, sillä verkkokurssi on monistuva tuote. Verkkokurssin elämä vasta alkaa sen synnyttyä maailmaan. Luomisprosessin jälkeen.
Verkkokurssien sisältöjä tehdessäni olen päässyt kirjoittamaan, tekemään videoita, kertomaan tarinoita, puhumaan, kouluttamaan, valmentamaan ja innostamaan. Opin samalla itse paremmin kun opetan muita ja tiivistän monimutkaisia asioita yksinkertaisiksi. Graafista silmää pääsen käyttämään kurssin kuvitusta ja myynti & markkinointimateriaaleja suunnitellessa ja tehdessä. Psykologian osaamisesta on hyötyä tehokkaassa opettamisessa, motivoinnissa, myynnissä ja markkinoinnissa. Pääsen toimimaan uusien teknologioiden parissa, jotka mahdollistavat ennennäkemättömän laajat ja skaalautuvat vaikutusmahdollisuudet netin kautta yksilöille ja ryhmille. Mediaimperiumit eivät ole enää ainoita toimijoita, jotka voivat välittää viestinsä miljoonille. Nykyisin samat menetelmät ovat netissä kenen tahansa ulottuvissa. Aika- ja paikkariippumattomasti. Elämme niin mielenkiintoisia aikoja netin tarjoamien mahdollisuuksien takia, että minun on usein vaikeaa pysyä housuissani. Siksi kai teen töitä kotona usein kalsarit jalassa.
Verkkokurssi on tehokas tapa muuttaa maailmaa. Tiedän sen, koska olen opiskellut itse lähes sataa eri verkkokurssia, ja minun maailmaani opiskelemillani kursseilla on ollut valtava vaikutus. Opiskelemani verkkokurssit ovat johdattaneet minut tekemään sitä, mitä nykyään teen. Onnistuessaan verkkokurssit muuttavat maailmaa opiskelija kerrallaan ja tuovat tekijänsä elämään lisää vapautta ja vaurautta. Kun kuulen asiakkaittemme upeita menestystarinoita, niin innostun aina vain lisää.
Aina en tietystikään ehdi ilmaista itseäni tekemissäni verkkokursseissa niin paljon kuin haluaisin. Projekteille kannattaa kuitenkin asettaa aikarajat, jotta ne tulisivat valmiiksi. Edellisen verkkokurssini kuvituskuvat ostin kuvapankkipalvelusta, sillä se oli mielekkäin tapa hoitaa homma aikarajan puitteissa. Kaikkea ei missään nimessä kannata tehdä itse, vaikka osaisikin. Kuitenkin kokemus mahdollisuudesta tehdä hauskoja asioita, joista voi tulla samalla myös hyödyllisiä, on voimaannuttava. Usein pelkkä mahdollisuus toteuttaa itseään tekee hommasta mielekkäämpää. Jos verkkokurssien tekeminen on minulle työtä, niin on se myös harrastus. Harrastuksen päämäärä on itsensä toteuttaminen. Kun merkityksen ja intohimon yhdistää, syntyy jotain maagista.
Tämän takia pidän verkkokursseista. Paljon. On toki paljon muitakin syitä. Tämä olkoon kuitenkin oodini verkkokursseille.
Miten sinä haluaisit toteuttaa itseäsi? Saatat tuntea, että sinunkin sisälläsi on jotain, joka haluaisi päästä ulos. Jos tuntuu nyt vähänkin siltä, että verkkokurssit voisivat olla sinunkin tapasi tehdä taikoja, niin suosittelen sinulle aidosti tätä maksutonta videovalmennusta. Vaikka valmennus on sinulle maksuton, niin se on varmasti arvokas.
